Olemme tehneet pitkään erilaisia videomuotoisia työ- ja huolto-ohjeita. Vuosituhannen alussa ne rakennettiin vielä yksittäisistä osista, koska videokoodekit ja verkot olivat melko tehottomia verrattuna nykypäivään. Yksittäisillä osilla tarkoitan, että video tehtiin erikseen melko pienenä ja siinä seurattiin mallisuoritusta yleisemmällä tasolla. Videon viereen synkronoitiin still-kuva, jonka jotain kohtaa mahdollisesti korostettiin grafiikalla. Kuvan alle vielä tuli yleensä lyhyt kuvateksti tekstinä. Näin saatiin tehtyä esitys “RecIT Presentation” koko näytön kokoiseksi, informatiiviseksi mutta kuitenkin verkon läpi kulkevaksi. Spiikkausta videoissa ei yleensä ollut, koska useimmiten niitä käytettiin ympäristöissä, joissa ei ollut mahdollisuutta käyttää (tai kuulla) ääntä.
Nykyään ohjevideotuotannon prosessi suunnitellultaan on hyvin pitkälti sama kuin on ollut jo vuosia, mutta lopputulos teknisesti on “pelkkä” video. Tosin videon isompi koko mahdollistaa erilaiset kuvakoot ja korostukset. Videoissa on myös usein spiikkaus mukana ja tekstitykset. Näin saadaan vastaanottajan kumpikin kanava käyttöön, siis kuulo ja näkö. Menemättä enemmän teoriaan, haluan vain todeta, että oikein rytmitettynä visuaalinen ja auditiivinen materiaali tukevat toisiaan erinomaisesti. Koska suunnitteluprosessi on sama, niin sen takia tuloksena on myös still-kuvat ja tekstit tallennettavan prosessin oleellisista vaiheista. Nykyään ne hyödynnetään käsikirjoituksen lisäksi myös valmiin videon kyljessä toimitettavan “kuvakirjan” aineistona. Kuvakirjan voi vaikka printata laitteen kylkeen pikaohjeeksi tai muuten vain selailtavaksi. Videota varten, kun täytyy kuitenkin kaivaa kännykkä tai läppäri esiin.