Olen naulannut päähäni jo kauan sitten teesin siitä, että opetusvideo on merkittävässä roolissa, kun mietitään kuinka suunnitella hyvä verkkokoulutus. Avaan vähän ajatuksiani siitä, kuinka asian näen.
Ajatellaan ensiksi hieman rahaa. Taloudellisessa mielessä verkkokurssi kannattaa silloin, jos siinä on vain vähän, tai ei ollenkaan, ohjausta. Valitettavasti näin. Kuitenkin opiskelijan tuki ja luottamus opettajaan ovat merkittävässä roolissa, kun etsitään syitä kurssityytyväisyyteen (Heilala et al, 2020). Opetusvideo on yksi tapa tuoda tukea ja turvaa mukaan kuvioon, ja saada siihen ripaus inhimillisyyttä ja lämpöä. Ymmärrän, aika imelää, mutta haluan nostaa esiin yhden oleellisen seikan opetusvideosta. Niiden täytyy tulla lähelle opiskelijaa. Ei pelkästään niin, että käytetään kohderyhmälle sopivaa kieltä tai esimerkkejä, vaan puhutaan suoraan, katsotaan silmiin (kameraan), ollaan tuttavallisia, sinutellaan ja niin edelleen. Goffman (2012) puhuu keskusteluvasta puheesta, joka on kuitenkin vain simulaatio, koska keskustelun toista osapuolta ei ole paikalla. Luottamus rakentuu videolla samoin periaattein kuin villissä luonnossakin. Olet ystävällinen, selkeä ja otat keskustelutoverin huomioon, niin homma etenee suotuisasti. Jos makeilet, kehuskelet saavutuksillasi ja käytät liian vaikeaselkoista kieltä, niin huomaat keskustelun tyrehtyvän nopeasti. Luonnossa keskustelutoveri ei palaa vessareissulta, verkkoympäristössä taas lokiseuranta paljastaa minkä videon parissa viihdytään, ja minkä ei. Käytännön vinkkinä mainittakoon, että esiintyjän ei kannata välttämättä esitellä itseään kovin pitkästi videon alussa. Se on helppo hoitaa esimerkiksi tekstillä videon yhteydessä. Harva kertoo ansioluetteloaankaan ensimmäisenä uusia ihmisiä tavatessaan.
Toinen asia, josta tykkään videoissa, on se, että niiden esitysvoima on valtava. Kun videon käsikirjoitus on kunnolla mietitty ja esiintyjä iskussa, niin video tempaa hetkeksi mukaansa ja pystyy nostamaan avainhetkillä haluttuja asioita opiskelijoiden jatkojalostettavaksi. Avainhetkillä tarkoitan videon alkua ja loppua, sekä jännitteen kannalta luotua huippukohtaa. Opetusvideossa ei pelasteta sankaria kultaisen leikkauksen kohdalla, mutta voidaan saada vaikkapa alusta rakennettu taustateoria kivasti pakettiin ja sen perään pari erinomaista esimerkkiä. Siitä on kiva lasketella loppuun ja päättää esitys rapealla mieleen jäävään lopetuksella.
Käsikirjoittaminen on työlästä, tiedän, mutta myös hyvin suunnitellun ja toteutetun opetusvideon elinkaari on pitkä. Se on pitkä, koska siitä on hyötyä. Sitä katsotaan paljon, ei keskeytetä, siinä esitettyjen asioiden tiimoilta ei tule kysymyksiä ja siihen liittyvät tehtävät tulevat valmiiksi aikataulussa.
Mitä nyt sitten tarkoitan tällä opetusvideolla? Itse ymmärrän sen ensinnäkin niin, että opetusvideo on aina luonnollisessa ympäristössään verkko-oppimisalustalla. Tällöin sille on konteksti olemassa, ja se osaltaan auttaa saavuttamaan niitä tavoitteita, jota kyseisellä kurssilla on. Ennen ja jälkeen videota voi olla esimerkiksi sen tarkoitusta selventävää tekstimateriaalia. Teksti voi elää ja päivittyä vuosien mittaan, vaikka video pysyisi samana. Videota voi hyödyntää myös useissa eri konteksteissa, jos se on suunniteltu hyvin.
Mistä haluaisit lukea, mikä kiinnostaisi, haluatko kommentoida tai kysyä? Laita meiliä mika@recit.fi